Kht-liite on lyhenne sanasta keppihevostalli ja sitä käytetään keppihevostallien nimien edessä. Esimerkkinä Kht Fourways, eli Keppihevostalli Fourways. Sama asia virtuaalitallien kanssa, esim. Vrt Fourways, mikä tarkoittaa sitten Virtuaalitalli Fourwaysia. Ei mulla ei ole virtuaalitallia!
Nyt haluan hiukan rageta valaista tämän Kht-liitteen oikeinkäyttöä, sillä pieni perfektionisti sisälläni saa raivokohtauksia sen väärinkäytöstä.
Et voi kirjoittaa Keppihevostalli Kht Fourways. Se tarkoittaa Keppihevostalli Keppihevostalli Fourways.
Et voi kirjoittaa Kht-talli Fourways. Se tarkoittaa Keppihevostalli-talli Fourways.
Et myöskään voi kirjoittaa Keppihevos-Kht Fourways. Se tarkoittaa Keppihevos-Keppihevostalli Fourways.
Voit kirjoittaa Kht Fourways. Se tarkoittaa Keppihevostalli Fourways ja tätä käytetään yleisimmin.
Voit kirjoittaa Kpt Fourways. Se tarkoittaa Keppiponitalli Fourways. Itse saatan katsoa tätä ehkä hiukan vinosti, mutta jos jollain on ponitalli niin miksei!
Voit kirjoittaa Fourways Kht/Fourwaysin Kht. Se tarkoittaa Fourwaysin Keppihevostalli.
Tai sitten voit kirjoittaa Keppihevostalli Fourways, ilman lyhennettä.
Tietenkään en ketään voi kieltää näitä käyttämästä, tietysti jokainen käyttäkööt sitä miten tahtoo, mutta kerroinpahan vaan että nuo saa sen pienen pahan perfektionistin mun sisällä flippaamaan. Joten ei sitten tehdä tästä kolmatta maailmansotaa. :)
Crystal, Crys, Enkeli. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Crystal. Herkän ja mukavan luonteen omaava säpäkkä kenttäratsu, joka on aina valmiina miellyttämään. Maastossa vähän säikky, kouluradalla elementissään. Vaan miksi mä tätä postausta Crysistä kirjoitan?
Crys on mulle tärkeä, todella tärkeä. Luopuisin jopa Tedistä mielummin kuin tästä tammasta. Mieleni nyt vaan tekee kirjoittaa vähän Crysistä ja kaikesta mitä sen kanssa ollaan tehty ja koettu.
Viimeisen puolen vuoden aikana Crys on noussut suosikkihevosteni kärkipaikalle. Se oli heräteostos, kun välttämättä halusin tilata Joeyltä hevosen. En silloin kamalasti miettinyt millaisen hevosen haluan, mutta lopputuloksen nähtyäni olin myyty.
Ensimmäisiä ratsastuksia Crysillä. Tamma on mennyt huimasti eteenpäin näistä, tuolloin oli itsellänikin liikkeet vielä vähän hakusessa.
Crys saapui mulle 7.3.2014 mutta tuntuu kuin se olisi ollut mulla aina! Niin paljon kaikkea olen sen kanssa tehnyt ja kokenut, puolitoistavuotta tuntuu hirveän lyhyeltä ajalta siihen nähden.
Tamma on aina ollut miellyttävä ratsastaa, koskaan ei ole tuntunut että 'ääh nyt ei vaan onnistu'. Sen kaulan muoto tuo hirveästi lisää pyöreyttä ratsastukseen ja se on helppo täyttää tasapainoiseksi. Muutama onkin kehunut kuinka kiva se on ratsastaa ja itsekin ratsastan Crysillä kaikkein mieluiten. En mä tiedä mikä siinä on, mutta tämän hevosen kanssa pääsen yli esteestä kuin esteestä ja kaikki koululiikkeet näyttää siedettäviltä ja tuntuu hyviltä. Harvan muun hevosen kanssa on sama juttu.
Heti alussa näytti olevan selvää, että Crysistä tulee kenttäratsu. Onpas pelottavan näköinen pohja.
Kouluratsastus on ehdottomasti Crysin juttu, sitä se rakastaa! Mitkään liikkeet eivät tunnu tuottavan sille ongelmia ja se liikkuu kuin unelma. Tyytyväisenä se maiskuttaa kuolainta, hakee nätisti peräänantoon ja on aina hereillä, välikäynneilläkin. Esteistäkin tamma pitää, muttei suhtaudu niihin samanlaisella intohimolla kuin kouluun. Varma hyppääjä Crys kuitenkin on, maastoesteetkin sujuu.
Crys on käynyt vain kolmissa kisoissa, mutta se silti pitää ykköskisahevoseni paikkaa, eikä suotta! Enemmän ensimmäisiä sijoja kuin muilla hevosillani, sen rauhallinen ja määrätietoinen käytös kisapaikalla ja jo mainittu mukava ratsastettavuus. Crys tietää mitä tekee ja antaa omia virheitäni anteeksi. Mitä muuta voi kisahevoselta toivoa?
Kilpailemisen ja treenaamisen lisäksi Crysistä on myös puskapolleksi. Vaikka se maastossa säpsyileekin tuon tuosta, on se silti oiva maastoilukaveri! Tähän tammaan uskallan luottaa satakymmenen prosenttisesti, joten kiitolaukat pellolla, koluamiset kallionharjalla tai säikähdyksestä seuranneet sivuloikat ja temppuamiset eivät aiheuta "entä jos.." -ajatuksia. Ilman varusteitakin olen tammallani touhuillut. Ehkä mukavimmat maastoreissut Crysin kanssa ovat olleet ne, kun kuvailimme Sirun kanssa kalliolla ja juoksimme metsässä joitain poikia karkuun (:D) sekä Jevtselin ja Valkoharjan leirillä tekemämme yömaasto!
Niin, ollaanhan me leireiltykin! JV&VH-leiri oikeastaan antoi sen lähtölaukauksen Crysin ykköseksi nousuun, sillä leirin aikana aloin tykätä tammasta enemmän ja opin tuntemaan sitä paremmin. Tamma pääsi tekemään kaikenlaisia kivoja tehtäviä tunneilla muiden hevosten kanssa, mikä oli sille suuri piristys kun aiemmin oltiin vaan kotona yksinään treenailtu.
Yksinkertaisesti - Crys on ykkönen. Elämäni keppihevonen, niinkin voisi sanoa.
Vihdoin sain myös Crysistä videon valmiiksi, joten mikäs sen otollisempi hetki julkaista se kuin samaan aikaan tämän postauksen kanssa! Siitä ei ehkä huomaa, mutta olen tehnyt sitä viime kesän alusta saakka. Hitaasti keräilin materiaaleja ja yritin tehdä videon huolella ja harkiten. Siitä ei ehkä välity se, mitä tunnen Crysiä kohtaan mutta tulipahan ainakin tehtyä arvokkaimmasta hevosestani arvoisensa video.
22.11. eli jo melkein kaksi viikkoa sitten kävin Rinillä parin tunnin maastolenkillä tutkailemassa pientä metsää, jossa olen käynyt viimeeksi kaksi vuotta sitten. Siellä on paljon hyviä polkuja ja monipuolista maastoa, harmi kun se on niin kaukana (okei, kaksi kilsaa)! Ja tämähän oli Rinin ensimmäinen maasto. Innokas menijä tämä tamma, reippaat ratsut on mun mieleen. Kunhan noi pukit jäisivät pois..
Ensi viikonlopun suunnitelmissa olisi mennä samaiseen metsään uudestaan tutkimaan vähän tarkemmin, sillä nyt jäi vielä paljon näkemättä kun oli hiukan vaivalloista raahata kamerajalkaa mukana.
Kuvailin siis aika paljon, kun en ole aikoihin tehnyt kunnon maastokoostetta. Ja kun oli ensilumikin maassa niin oli intoa kuvata!
Olen vihdoin tajunnut tuon muovipussissa kuskaamisen jalon taidon. Yksi syy miksi en tuossa metsässä pahemmin ole käynyt, on se kun sinne täytyy reissata tiheään asutun alueen läpi ja mä kun olen vähän arka näiden keppihevosten kanssa. Nyt olen valaistunut!
Niin ja hyvää joulukuuta! Me täällä Fourwaysissa odotetaan jo innolla joulua ja toivotaan paljon lunta. Eilen sitä vähän satoikin!
Kerrankin voin sanoa, että olen tosi tyytyväinen ulkoasuun. Banneri varsinkin on silmääni tosi kiva, en sitten teistä tiedä. Kuitenkin nyt blogi on paljon raikkaamman (ja talvisemman!) oloinen verrattuna aiempaan, harmaaseen ulkoasuun. Tällä varmaan sitten mennään koko talvi, ellei iske suurta inspiraatiota. :D
Ja tosiaan, meille satoi tänä aamuna ensilumi, vihdoin! Oon odottanut lunta jo kauan, joten voitte kuvitella sen lapsenomaisen ilon, kun herätessäni tajusin että naapurin katolla on lunta. Eipä enää yhtään väsyttänyt, vaan kiskoin vaatteet päälle ja suitsait sukkelaan kiiruhdin ulos kuvailemaan poneja.
Rini sai eilen uuden riimun.
Voisin nyt samantien täällä blogissakin päivittää tallin katraan tilannetta, ettei se taas jää. Muutamia postauksia sitten taisin jo kertoa painiskelevani hevosteni kanssa - että ketkä pidän ja ketkä en. Olen nyt tainnut vihdoin tulla päätökseen asian kanssa, sitä helpotti kovasti se että sain viikko sitten tehtyä kaksi uutta karsinaa!
Talliin siis jää Lea, Aatu, Raph, Tedi, Rini ja Crys. Talliin on myös tulossa ainakin yksi uusi hevonen, mulla vaan on senkin asian kanssa ongelma, kun on vaan yksi karsina vapaana ja olisi kaksi hevosta jotka haluaisin tehdä talliin. No, eiköhän se selviä aikanaan.
Tallista siis lähti Leo ja vasta viikon tallissa asunut Fixit. Leon kohtalostahan olen jo kertonut, se joutaa rispaantuneen kuntonsa vuoksi kaappiin, sillä en voi myydä sitä tunnearvon ja huonokuntoisuuden vuoksi. Pidän sen muistona. ♥
Nii juu tota, Fixit. Tosiaan, tein ponin n. viikko sitten ja päätin pitää itselläni, mutta näin nyt sitten pääsi käymään, ettei se loppupeleissä ollutkaan niin kiva hevonen. En tiiä, se ei vaan tuntunut kuuluvan talliin tai erityisemmin kiinnostanut. Poni on nyt myynnissä täällä, jos jotakuta kiinnostaa kapasiteetikas, reipas ja huumorintajuinen pikkuori.
Raphilla on vielä tyylikkäät kiharat viime kisojen jäljiltä.
Apua hei, ihan kohta on joulukuu! Se meinaa joululauluja, pipareita ja suklaata, joulutunnelmaa ja tän ensilumen myötä tuli kamala joulufiilis. Sulaahan tää tietysti vielä pois, mutta toivottavasti saadaan hyvissä ajoin ennen joulua se pysyvä hanki.
En aio tehdä tänä vuonna joulukalenteria tänne blogiin, mutta jonkinnäköisiä erikoispostauksia yritän saada tehdyksi.
Moikka! Nyt vihdoin on aikaa kirjoittaa postausta näistä kisoista ja sain kisavideonkin tehtyä parissa tunnissa (joko olin sairaannopee tai sitten se on vaan surkeasti editoitu)!
Viime sunnuntaina, 15.11 kävin taas kisakentillä pyörähtämässä, @kht_aamunkoitto kisoissa Lahdessa. Kisapäivä valkeni harmaana ja sateisena, mikä ei tietenkään ollut kaikista otollisin sää kisoille, varsinkaan kun ne pidettiin nurmipohjalla. Matkallakin tuli melko runsaasti vettä, mutta kisojen aikana säästyttiin onneksi pahimmalta sateelta!
Olin paikanpäällä ensimmäisenä, joten lämppäämiseen jäi hyvin aikaa ja sitä tarvitsinkin, kun oli pikkuisen vilakka. Kisaratsuina mulla oli Leo ja Raph, joten lämppäilin vähän molempia ennen luokkien alkua, kun kaikki muu aika menisi kumminkin kuvaamiseen. Leo oli vähän jännittynyt, mutta käyttäytyi muuten hyvin, toisinkuin Raph joka sai toisista hevosista vaikutteita ja kuumui jo lämppäesteillä..
Kaikki kuvat (c) Tyti, @keppihevostalliniittyjoki
Ensimmäinen luokka oli ristikko, johon osallistuin Leolla. En uskaltanut painella pohjan takia ihan täysiä menemään, kun rata sisälsi jyrkkiä käännöksiä, mutta yllettiin kolmannelle sijalle. Leo oli kovin ylpeä suorituksestaan, poni tiesi tehneensä hyvin!
30-40 cm luokassa Leo yllätti ja päästiin ensimmäiselle sijalle! Tätä en kyllä ihan heti olisi pikku puskaponistani uskonut, hieno Leo!
Raphin kanssa meni myös hyvin, mutta myös ei niin hyvin. Vaikka aiemmissa luokissa oli nähty jo muutama liukastuminen/kaatuminen, ajattelin silti pelata riskillä 50-60 cm luokan ja mennä niin kovaa kuin pääsen ja sehän tietysti kostautui..
Tuli muuten kiehtovat mustelmat polveen.
Siitä luokasta ei siis menestystä! Kyseessä oli viimeinen este ja meillä oli nopea aikakin.. joten kieltämättä jäi pikkuisen ärsyttämään. Saatiin kuitenkin oikein hyvät naurut jälkikäteen!
60-80 cm luokassa otin sitten kerrasta viisaantuneena rauhallisemmin ja keskityin hyviin teihin ja hyppyihin. Eka sija sieltähän sitten tuli!
Viimeisenä oli koululuokka, jossa oli vain neljä osallistujaa minä mukaanlukien. Rata tuli vedettyä reippaan sateen armoilla, joten ihan hyvä että oli viimeinen luokka. Muilla oli tosi siistejä ratoja, joten tulihan se taas pienenä yllätyksenä että me Raphin kanssa vietiin taas ensimmäinen sija, heh.
Nämä kisat olivat ehkä kaikista, huimista kolmista, tämän vuoden kisoista hauskimmat ja viihtyisimmät. Kaikki jutteli kaikille, ilmapiiri oli hilpeä ja kisat etenivät hyvää tahtia. Ehdottomasti olen Aamunkoiton kisoihin uudestaankin menossa, jos joskus sattuu eteen! ps. kisse
Vielä olisi joulukuussa @kht:kultatähti_original joulukisat (tai "pyhä munakoisopäivä", kuten me sitä team munakoisojen keskuudessa nimitetään), jonka jälkeen on kisakausi sitten pulkassa, tai pikemminkin reessä!
Onko teillä vielä tänä vuonna vaikkapa joulukisoja tiedossa?
Saanen esitellä Fourwaysin ensimmäisen connemaraponin, Fixitin! Nuori ja säpäkkä poniori oli "vahinko", sillä alunperin mun piti tehdä myyntiponi Neean vanhasta ja keskenjääneestä poninraakileesta, mutta niin siinä kävi että valmistuttuaan poni oli aivan liian veikeän näköinen luovuttavaksi.
Ulkonäöllisestihän Fixit ei todellakaan ole parhaimmistoani, sillä se on päästä vähän joka suuntaan ihan vänkkyrä ja suukin jäi liian lyhyeksi, mutta silti se miellyttää mua niin paljon että haluan pitää sen tallissani.
Ratsastin orilla ensimmäisen kerran jo viime viikolla ja kaveri osoittautui hyvin säpäkäksi, yritteliääksi ja esteillä kuumuvaksi. Miksiköhän mun kaikki hepat tuppaa olemaan sellaisisa, hmm.
Eilen, maanantaina, tuli semmonen mukava väli ratsastaa, kun koulusta päästyäni paistoi jonkin aikaa aurinko. Ja sade alkoi melkein heti sen jälkeen kun olin lopettanut, joten aika hyvä ajoitus!
Loikittiin kavaletteja, jotka Fixit osasi hienosti kunhan vaan halusi. Välillä sen oli keksittävä omaa kivaa, kun pelkät kavaletit ja taivutukset eivät yksin enää kelvanneet. Ori on myös tosi tarkka ratsastajan liikkeistä, se ei yhtään siedä jos sitä häiritään pikkuvirheillä.
Ilme on just tollanen "njääh, ei jaksa"
Ja ratsastajaa viedään!
Jaksoi se olla hevosiksikin suurimman osan ajasta. Fixit kun on kovin yritteliäs ja innokas, sille ei kelpaa pelkkä köpöttely, joten kun alettiin työstämään reipasta ja pyörivää laukkaa, innostui ponikin työskentelemään kunnolla. Tultiin kavaletteja laukassakin pari kertaa, tosin aluksi poni ei millään tohtinut ymmärtää ettei niitä tarvitse hypätä, mutta kun saatiin pari hyvää ylitystä, päätin lopettaa siihen.
Fixitin sivut ovat vielä keskeneräiset, mutta linkitän ne tuonne välilehtien "omat hevoset" -osioon kunhan valmistuvat. Toivottavasti tästäkin ponista saadaan mukava kisakaveri!
Kisoista puheenollen, viime viikonloppunahan olin Aamunkoiton kisoissa, niistä on tulossa (toivottavasti) lähiaikoina postaus, kunhan saan kuvia!
Moikka! Kuvailen nykyään ratsastustani aika paljolti siten, että otan vaan muutaman kuvan (esim. Instagramia varten) enkä viitsi vain muutamaa julkaista täällä. Nyt niitä on kuitenkin kertynyt jonkin verran joten pääsen laittamaan ne tänne teidänkin nähtäväksi.
Voisin kertoilla vielä vaikka kuulumisia. Ensi viikonloppuna Aamunkoiton kisat joihin on treenaaminen jo hyvässä vauhdissa! Painiskelen myös tallin hevosten kohtaloiden kanssa, pikkuhiljaa alkaa selvitä ketkä lähtee ja minne lähtee ja keitä tulee uusina. Pian pitää myös aloittaa Tedin treenaaminen, kun reilu kuukauden päästä on eräät joulukisat joissa me ponin kanssa vedetään jouluinen kür!