Kulta-aikaa

Moikka! Oon viimeaikoina miettinyt sellaista asiaa, kuin oman keppariharrastukseni kulta-aika, ja se herätti kirjoitteluintoa.

Lea 2014

Jos multa ois jopa ihan pari viikkoa sitten kysytty, milloin oli mun harrastuksen niinsanottu "kulta-aika", olisin vastannut että vuosien 12-14 aikana. Miksi?
Silloin olin todella aktiivinen ratsastamaan ja touhuamaan keppareiden kanssa muutakin, kisasin jonkun verran ja kirjoitin blogiin parhaimmillaan kolmesti viikossa. Harrastuskavereina mulla oli Siru ja Neea, molemmat nyt lopettaneita. Nuo vuodet olivat keppareiden osalta tosi hauskoja, tehtiin vaikka mitä kivaa yhdessä.

2013

Olin pitkään ajatellut, että nämä kulta-ajat on sitä kun ollaan tosi aktiivisia. Mutta olenko mä nykyään epäaktiivisempi kuin ennen? Siltä musta on tuntunut, mutta kun asiaa ajattelin, tajusin että mähän olen ihan älyttömän aktiivinen tänäkin päivänä. Ratsastan kyllä vähemmän kuin ennen, mutta eihän tämä harrastus ole pelkkää keppi jalkojen välissä huitelua, vaikka se onkin olennainen osa. Joskus on pidempiä (viikko, pari) aikavälejä jolloin en ratsasta, mutta kyllä mä viimeisen vuoden aikana olen ratsastanut sen kerta pari viikkoon, viimeaikoina jopa lähes päivittäin. Ja laatu korvaa määrän, oon nykyään paljon tavoitteellisempi kuin ennen.
Ja niin, tää harrastus koostuu niin monesta muustakin asiasta kuin ratsastamisesta. Olen joka päivä harrastukseni parissa, vaikken edes koskisi keppariin. Some on aika suuri osa harrastustani; päivitän ja selaan keppihevos-Instaani, käyn tarkistamassa blogin kommenttien varalta, editoin ja juttelen oikeastaan kokoajan tämän harrastuksen kautta saamieni kavereiden kanssa.

Niin, kaverit. Viime vuoden keväällä palasin pitkältä tauolta ja tutustuin nykyisiin parhaisiin kavereihini. Heidän kauttaan tutustuin moniin muihin harrastajiin ja tavallaan pääsin takaisin jaloilleni tän harrastuksen suhteen. Oon siitä ihan älyttömän kiitollinen ja todella iloinen että mulla on kavereita ja tuttavia joiden kanssa olen päässyt tekemään vaikka mitä kivaa, ja tehdään jatkossakin! Oon ollut elämäni ekoilla kepparileireillä, kisannut hyvässä seurassa, vallannut Helsinkiä ja osallistunut vaelluksille ja tunneille. Tälläiselle pikkukaupugin tytölle on myös ollut tosi jännää päästä näkemään maailmaa, kun lähimmät harrastajakaverit on viereisessä kaupungissa, suurin osa paljon kauempana. Eikä se haittaa.

Viime kesän iloisia leiriläisiä. Näihin tunnelmiin palataan jo ensi viikolla!

Nyt olen tajunnut, että harrastuksessani on alkanut uusi kulta-aika. Viimeisen vuoden aikana olen tehnyt vaikka ja mitä, asioita joita sitten vanhana muistelen kiikkutuolissa. Tosiaankin, tulen ikuisesti muistamaan tämän ajan, sillä tällä hetkellä olen harrastukseni huipulla ja asiat vaan ovat paremmin kuin hyvin.

Hyvää kesää! Pitäkää ikimuistoinen kepparikesä ♥