Tedi ja minä 1 year +30 lukijaa!

Hei kiitos ihan hirveästi 30 lukijasta! Aioin aluksi tehdä jonkun erikoispostauksen, mutta kun Tedin ja minun vuosipäivä sattui sopivasti tähän näin, niin olkoon tämä nyt se erikoispostaus. :)

Tänään siis koitti se kuuluisa hetki jota olen pitkään odottanut; Tedin tänne saapumisesta on vuosi! Muistan vieläkin sen hetken kun maksoin ponin tekijälle Suvituulen kisoissa jonka jälkeen se oli minun. Minun ja vain minun. :)
Nyt päästään muistelemaan Tedin ensimmäistä vuotta Fourwaysissa. Niin ja Tedihän on tallin pitkäaikaisin asukki, Krissenkin hevoset mukaan lukien.

Tedin tosiaan ostin 5. tammikuuta 2013 Suvituulen kisoista. Yksinkertaisesti vain ihastuin pikkuponiin ja totta kai se oli ostettava! Tedi poikkeaa muista hevosistani niinkin erikoisella tavalla kuin että en ole koskaan täyttänyt Tediä, sillä ostin sen täytettynä.
Muistan edelleen sen ensiratsastuksen tuossa meidän sorakentällä. Kuvia en löydä yhtään mistään, mutta silloin oli ilta, joten oli pimeää, mutta lumi toi vähän valoa. Hyppäsin varovasti melko pieniä esteitä enkä silloin voinut kuvitellakaan minkälainen hyppääjä Tedistä vielä tulisi!

Tedin ensimmäiset kisat olivat jo seuraavana päivänä. Kyseessä oli pienet kaverien väliset näyttelyt jo lopettaneen Zamin/Inkan luona. Tedi nappasikin sieltä ensimmäisen sijan.

Melkein ainoa ei-heilahtanut kaatumiskuva.

Talvi eleltiin Tedin kanssa hiljaisesti, tutustuttiin enemmän toisiimme ja opin ratsastamaan ponia paremmin, koska aluksi sen kanssa oli hiukan vaikea löytää rytmiä sen pienten askelten vuoksi.
Keväällä koitti Tedin ensimmäiset suuret kisat. Kyseessä oli SM-kisat Lahdessa. Tuolloin oli jo tullut selväksi Tedin hyppytaidot, minkä takia vähän harmitti kun luokat olivat tosi matalat. Ja koska kyseessä oli vasta toiset estekisani, olin melko varovainen radalla, joten sijoituksia ei tullut. Olin silti tosi tyytyväinen Tediin! Pääasia että sillä oli hauskaa. Tedi ei olekaan mikään kisapaikkojen kammoitsija, vaan se rakastaa kisapaikalla lämmittelemistä ja muihin hevosiin tutustumista. Eikä ponia sen pahemmin ole koskaan haitannut jos joku toinen hyppää selkään, olikohan se niin että SM'eiden lämmittelykentällä Lila hyppäsi sillä 110cm? Tedillä siis on paljon enemmänkin taitoa kuin mitä omani antavat sen tehdä..

Kesän aikana Tedille tuli jonkinlainen "masennus" jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Sitä ei huvittanut mikään eikä sillä ollut intoa edes hyppäämiseen, teki kuitenkin mitä pyydettiin muttei täysillä. Loppukesästä se alkoi kuitenkin normalisoitumaan ja olemaan taas oma innokas itsensä. Elokuun lopussa Tedillä oli hauskaa, kun päästiin kisaamaan Niittyjokeen ja vieläpä parhaan kaverin kanssa, eli Leon. Pikkuinen laittoi tosiaan parastaan radalla, vauhdikkaasti hypättiin 70-80 cm luokan ensimmäisiksi. Ja ihan tarkoituksella olin laittanut Tedin korkeimpaan luokkaan. ;)
Eipä aikaakaan kun jo oltiin seuraavissa kisoissa, Mäntsälässä. Tällä kertaa Tedi pääsi osallistumaan kolmeen luokkaan Lean kanssa. Helpoimmista luokista ei sijoituksia tullut, mutta kahdesta korkeimmasta kyllä. Mikäköhän Tedillä oikein on kun menee aina voittamaan nuo 80 cm luokat? Silloinkin voitti nimittäin juuri kyseisen luokan, vaikka vastassa oli tuota pientä shettistä isompia hevosia. :D

Tedi elementissään.

Loppuvuosi oli Tedin osalta tosi hiljaista. Ei päästy kisaamaan tai muutakaan, mutta hyvää vaihteluahan tälläinen leppoisa kotielämä oli. Nyt tänä vuonna aion jatkaa Tedin hyvin nousevaa kisauraa ja katsotaan, jos vielä joskus pääsisi ihan Suomen mestariksi asti. Ehkä vielä jonain päivänä. :)

Tedi on ehdottomasti parhain keppihevonen johon olen ikinä törmännyt. Se on minulle rakkain ja ihanin, jopa Dimiäkin rakkaampi ja yksinkertaisesti paras. :)