You might fight but I fight smarter

Kuunnelkaa tätä lukiessanne, aivan ihana! Tästä on tulossa enemmän tai vähemmän tylsä kuulumispostaus, joten yritän musiikilla vähän viihdyttää. :-)
Viikonlopusta lyhyesti ja ytimekkäästi;

Maanantaina en tehnyt heppojen kanssa mitään, mutta tiistaina  kävin kuvaamassa hepoille uudet kuvat sivuille ja maastossa. Aivan pakko laittaa tähän pari kuvaa, jotka herätti minussa niin paljon huvitusta jostain syystä.

Kauniisti tarkensi puuhun, jostain syystä tämä nauratti ihan hirveästi. :-)

Petteri Punakuono :-D

"Jookoooo?"  Kuka näille kasvoille voisi sanoa ei? Vielä jos Leo hymyili hampaat irvessä niin voi että!

Vaikka olin tuona päivänä pois koulusta, koska olin kipeänä, lähdin silti Sirun kanssa maastoon "salaa", sillä minulla ei ollut lupaa lähteä. Onneksi meillä ei ollut ketään kotona. Sirukaan ei ollut koulussa omista syistään. Käytiin kiertämässä pellolla Leon ja Ellun kanssa, ponit olivat melko energisiä. Johtuu varmaankin yli -10 asteen pakkasesta ja lumesta.

Varmaan ensimmäinen kuva jossa mun kasvot näkyy selkeästi ja katson suoraan kameraan vieläpä normaalilla ilmeellä!

Tänään, eli keskiviikkona menin melkein suoraan koulun jälkeen kentälle Lean kanssa. Kerrankin kun koulun jälkeen ehtisi ratsastamaan valoisalla, niin pitäähän se tilaisuus käyttää! Jalat kärsi kovasti kun taivuttelin nilkkoja oikein olan takaa ja oli liukasta. Pitäisi alkaa harjoittaa enemmän tuota nilkkojen taittelua, kun se meinaa taas mennä ruosteeseen...

Pakko vielä huomauttaa yhdestä kuvasta, joka on tuossa alla. Se on ihan "vahinkokuva", eli otin vaan itselaukaisimella tehdessäni laukkapiruettia. Äsken järjestellessäni kuvia oikeisiin kansioihin, silmiini pisti eräs n. vuosi sitten otettu kuva, jossa muistuttaa vähän tänään itselaukaismilella ottamaani kuvaa. Asento on lähes sama, muttei kuitenkaan ihan. Eri jalka ilmassa, eri kohta kentältä ja eri suunta, mutta silti. :-D Ja hei verratkaapa lumen määrää;

2014 tammikuu

2013 tammi- tai helmikuu

Okeiokei, ei ne muistuta toisiaan lähes ollenkaan.. Laitetaan vielä jotain kivaa loppuun. Tai karmaisevaa, miten vaan :-D

He stares at you...

FS Alpha Striker

Otsikosta voikin jo sen päätellä; tallille on saapunut uusi asukas, joka tällä kertaa onkin minun eikä Neean. :-) Kyseessä on englannin täysiveriori FS Alpha Striker, kutsumanimeltään ihanaakin ihanempi Riker (rakastan Star Trek - The Next Generationia, minkäs teen :'D)
Riker on tilarina Ailin valmistama ja pienestä pään vinoudestaan huolimatta ihastuin siihen täysin! Alunperin suunnittelin sen olevan Lean tavoin puoliverinen, mutta sopikin paremmin täykkäriksi.
Rikerin karsina on reunakarsina Bluen vieressä, ja kaksikko tuleekin tosi hyvin toimeen. Mukavaa, että Bluella on taas kaveri, Neean myytyä Benin se on ollut vähän yksinäinen, kun Tedi ja Leo ei pahemmin siitä piittaa sen yrmyn luonteen takia.

Perjantai-illan ja-yön aikana oli satanut vihdoin kunnolla lunta, jonka myötä innostuin menemään ulos touhuamaan heppojen kanssa, vaikka olinkin kipeyttänyt kurkkuni illalla lähtemällä lenkille ilman mitään kaulaa suojaamassa. :-/
Ihan ensin päätin viedä pitkästä aikaa hevoset tarhailemaan, joululomalla kun eivät sinne kertaakaan päässeet huonon sään takia. Viime vuoden myrskyistä oli muuten hieman hyötyä, sillä löysin maasta kaksi männynoksaa - ja niistähän hevoset pitävät!

Hevosten tarhaillessa sain aikaiseksi siivota tallin. Neea oli virittänyt hevosilleen uuden karsinarivistön, joten siivottavaa oli. Entisellekin karsinarivisölle löytyi hyötykäyttöä, se nimittäin pääsi toimimaan loimi-/kuivaustelineenä.

Oikealla Neean uusin poni, Nocturne, eli Nora, jonka hän sai vaihdossa Tassuun.

Siivoamisen jälkeen päätin mennä koeratsastamaan Rikerin. Sille oli vaikea löytää sopivia suitsia, koska sen pään muoto ei natsannut kenenkään suitsien kanssa. Lopulta tyydyin Bluen meksikolaisiin, joiden otsapanta oli liian lyhyt, mutta sai luvan kelvata. Ajattelin antaa ne meksikolaiset kokonaan Rikerin käyttöön, koska Blue nykyään harvemmin niitä tarvitsee. Otsapantaa pitää vaan pidentää.

Heti alkukäynneissä selvisi hyvin minkälainen ratsastettava Riker on. Se kulki reippaasti eteenpäin, mutta oli vähän hermostunut. Se tosin on varmaankin vain tottumattomuutta uuteen ympäristöön, joten eiköhän se siitä.

Kun oltiin kävelty molempiin kierroksiin tehden voltteja ja pääty-ympyröitä, nostelin ravia. Riker innostui saman tien ja heitti muutaman pukin. Vein orin voltille, jotta se hidastaisi ja keskittyisi. Pitkillä sivuilla se tuppasi nostamaan päätään ja kiihdyttämään. Yritän saada sitä tapaa poistettua, mutta se vaatii varmasti aikaa, sillä Rikerilla on laukkahevostaustaa.

Melko pian lopettelun jälkeen hain muut hevoset talliin, sillä tuli kiire pikkusiskon ja -veljen synttäreille, jotka olivat samalla myös minun synttärini. Lahjaksi sain Eminemin levyn ja Villivarsan tämän kuun numeron. :-)

"Waiting for a light that never comes"

Ihan totta, olisipa kesä. Vaikea kuvitella, että minä, talvella syntynyt ja talvesta muutenkin nauttiva ihminen kaipaan kesää ja haluaisin sen jo olevan. Keppariharrastukseni on talvella aktiivisempi ja jaksan kylmässä enemmän, mutta silti. Tiedän, tiedän, olen jossakin vanhassa postauksessakin toivonut olevan kesä, mutta silloin lunta oli metri tolkulla koko maassa ja näin. Nyt ei ole yhtään, täällä eteläisessä Suomessa ainakaan. En kestä tälläistä pimeää keliä, en ehdi nähdä päivänvaloa melkein ollenkaan, kun arkena ehtii tulla pimeää ennen kuin pääsen koulusta kotiin asti. Ja koko ajan sataa, hyih. Yksinkertaisesti; Olisipa kesä.
Ja seuraavaksi päästään asiaan, tälläisen pienen alkuvalituksen jälkeen. Luvassa on koostetta viime sunnuntailta asti, mutta kuvia ei kuitenkaan ole kovin paljon, vaikka niin oli tarkoitus. Olen vaan yksinkertaisesti unohtanut kuvata, vaikka kamera matkassa onkin ollut. :-D
5.1. En tehnytkään mitään erityisempää, harjasin ainakin Tedin perusteellisesti sen syntymäpäivän kunniaksi. Vaikea totutella siihen, että se on nyt 6-vuotias eikä viisi.. Leakin sai nimipäivänsä kunniaksi rapsuttelut. :-)
Iltapäivällä kävin Tedillä maastossa Sirun ja Krissen kanssa. Krisse muuten vaihtoi nickinsä (käyttäjänimi) foorumilla Neeaksi, joten kutsun häntä tästä lähtien sillä nimellä täällä blogissa. Ja siis Neahan on Krissen (siis Neean) oikea nimi, jos joku ihmettelee että miksi juuri Neea.

Onkohan tämä kaveri täällä vielä koskaan esiintynyt? Kyseessä on Sirun haflingertamma Ellu, virallisemmin Sweet Golden Delicacy.

6.1. Käväisin taas maastossa, mutta unohdin kuvata. Ratsuna oli kuitenkin muistaakseni Lea. Illalla uskalsimme Neean kanssa illalla lähtemään tien yli maastoilemaan. Oikeastaan teemme niin aika usein, mutta ihan syystäkin vain pimeinä iltoina ja melko myöhään. Syy on yksinkertainen; pitää ylittää vilkas tie ilman että kukaan näkee ja tien toisella puolella olevassa 'metsässä' kulkee ihmisiä, joista osa on luokka-/koulukavereitani. Metsä heittomerkeillä siksi, koska kyseessä ei ihan mikään lähimetsän tapainen metsä ole, vaan kävelyteiden välissä kulkevia pieniä metsälänttejä. Vaikka oli pimeää, saatiin otettua muutama kuvakin. Hyvä puoli katuvaloissa. ;-)

7.1. Vietin iltaa tallissa tekemällä varusteita ja kuunnellen samalla musiikkia. Yleensä kyllä teen varusteita sisällä, mutta siellä oli meteliä kun Sirulla ja Neealla oli ilmeisesti hauskaa keittiössä. Yritin siis tallissa saada sitä kaipaamaani omaa rauhaa, jota en ollut koko päivänä saanut, mutten kauaa tallissakaan saanut yksin olla, sillä Sirun ja Neean piti lähteä maastoon samalle lenkille tien yli, jossa olimme Neean kanssa eilen, mutteivät sitten menneetkään vaan jäivät talliin. Lopulta lähdin sisälle, mutta ei sielläkään saanut rauhaa..
Tein muuten tallissa muutamia "havaintoja". :-D

Palkintoja on kertynyt 'muutama'. Seinällä olevia on alempana vielä muutama lisää. Pääsisipä taas kisaamaan ja avaamaan tämän vuoden kisakauden!

Salama pilasi.. Inhoan kun lanka menee solmuun. Ja koska olen liian laiska vaihtamaan lankaa, nypin sitä neulalla auki.

Neean karsinat näyttävät niin oudon tyhjiltä, kun on tottunut siihen että ne on täpöten täynnä. Neealla on tallintyhjennys menossa, joten hevosia on enää nuo kaksi kuvassa näkyvvä ja Rokki. Olin itse Tassun vaihtamista vastaan, mutta en voinut vaikuttaa.. Neealle on kuitenkin tulossa kolme hevosta täyttämään tilaa.

Neealla on nuo omat naulakkonsa vähän täydempiä kuin minun. Kolme ensimmäistä vasemmalta on minun naulakoita ja loput Neean, joten eron varmasti huomaa!

Korjailin ja tein valmiiksi myös muutamia varusteita. Korjasin Bluen meksikolaisten turparemmin, kun se oli katkennut. Lisäksi ompelin Leon riimuun vihreän pehmusteen niskahihnaan, turpahihnassahan oli jo.

8.1. Olin nopea ja ehdin valoisaan aikaan kotiin. Halusin saada kuvat uudesta myytävästä, mutta ei sekään sitten onnistunut, koska tihutti vettä ja oli sumuista +salamalla taas pilasin. Ja tuo kangas on oikeasti ihan kauhean venyvää, sen takia täyttö on vähän huonoa..

Illemmalla kävin Leolla pienellä lenkillä pelkällä riimulla ja riimunnarulla. Ori osasi kulkea tosi hienosti, ei pukittanut tai syöksynyt mihinkään suuntaan. :-) Siru ja Neea olivat mukana myös ja maaston jälkeen Neea piti estetunnin, johon osallistuin Tedillä.
Tunnilla hyppäsimme aluksi matalaa pystyä oikeaan kierrokseen, jonka jälkeen vaihdoimme esteen okseriin ja hyppäsimme myös toiseen kierrokseen. Sitten siirryttiin tiukkojen kurvien harjoittelemiseen ja laitettiin esteet niin, että piti kääntää hevosta melko jyrkästi jotta pääsi ohjaamaan sen keskelle estettä. Lopuksi otettiin vähän pujottelua.

Mä oikeasti osaan hyvin tän kuvan pilaamisen salamalla ;-)

Hoidettu poni. Olen nyt jättänyt Tedin harjaamisen pois lähes kokonaan, koska tuo kangas menee siitä melko huonoon kuntoon.

Illan viettelin tallissa tekemällä Lealle kankia, joiden kuolaimia muokkailin vähän helpommaksi, koska pienien rinkuloiden taittelu alumminilangasta on hirveää hommaa. Neea rakenteli samalla uusia karsinoita hevosilleen, mutta siitä ei ole nyt kuvaa.

Ilman ohjia ja yhden puuttuvan hihnan takia kuolaimet eivät näytä ihan kangilta - enemmänkin fullcheekeiltä.

Tedi ja minä 1 year +30 lukijaa!

Hei kiitos ihan hirveästi 30 lukijasta! Aioin aluksi tehdä jonkun erikoispostauksen, mutta kun Tedin ja minun vuosipäivä sattui sopivasti tähän näin, niin olkoon tämä nyt se erikoispostaus. :)

Tänään siis koitti se kuuluisa hetki jota olen pitkään odottanut; Tedin tänne saapumisesta on vuosi! Muistan vieläkin sen hetken kun maksoin ponin tekijälle Suvituulen kisoissa jonka jälkeen se oli minun. Minun ja vain minun. :)
Nyt päästään muistelemaan Tedin ensimmäistä vuotta Fourwaysissa. Niin ja Tedihän on tallin pitkäaikaisin asukki, Krissenkin hevoset mukaan lukien.

Tedin tosiaan ostin 5. tammikuuta 2013 Suvituulen kisoista. Yksinkertaisesti vain ihastuin pikkuponiin ja totta kai se oli ostettava! Tedi poikkeaa muista hevosistani niinkin erikoisella tavalla kuin että en ole koskaan täyttänyt Tediä, sillä ostin sen täytettynä.
Muistan edelleen sen ensiratsastuksen tuossa meidän sorakentällä. Kuvia en löydä yhtään mistään, mutta silloin oli ilta, joten oli pimeää, mutta lumi toi vähän valoa. Hyppäsin varovasti melko pieniä esteitä enkä silloin voinut kuvitellakaan minkälainen hyppääjä Tedistä vielä tulisi!

Tedin ensimmäiset kisat olivat jo seuraavana päivänä. Kyseessä oli pienet kaverien väliset näyttelyt jo lopettaneen Zamin/Inkan luona. Tedi nappasikin sieltä ensimmäisen sijan.

Melkein ainoa ei-heilahtanut kaatumiskuva.

Talvi eleltiin Tedin kanssa hiljaisesti, tutustuttiin enemmän toisiimme ja opin ratsastamaan ponia paremmin, koska aluksi sen kanssa oli hiukan vaikea löytää rytmiä sen pienten askelten vuoksi.
Keväällä koitti Tedin ensimmäiset suuret kisat. Kyseessä oli SM-kisat Lahdessa. Tuolloin oli jo tullut selväksi Tedin hyppytaidot, minkä takia vähän harmitti kun luokat olivat tosi matalat. Ja koska kyseessä oli vasta toiset estekisani, olin melko varovainen radalla, joten sijoituksia ei tullut. Olin silti tosi tyytyväinen Tediin! Pääasia että sillä oli hauskaa. Tedi ei olekaan mikään kisapaikkojen kammoitsija, vaan se rakastaa kisapaikalla lämmittelemistä ja muihin hevosiin tutustumista. Eikä ponia sen pahemmin ole koskaan haitannut jos joku toinen hyppää selkään, olikohan se niin että SM'eiden lämmittelykentällä Lila hyppäsi sillä 110cm? Tedillä siis on paljon enemmänkin taitoa kuin mitä omani antavat sen tehdä..

Kesän aikana Tedille tuli jonkinlainen "masennus" jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Sitä ei huvittanut mikään eikä sillä ollut intoa edes hyppäämiseen, teki kuitenkin mitä pyydettiin muttei täysillä. Loppukesästä se alkoi kuitenkin normalisoitumaan ja olemaan taas oma innokas itsensä. Elokuun lopussa Tedillä oli hauskaa, kun päästiin kisaamaan Niittyjokeen ja vieläpä parhaan kaverin kanssa, eli Leon. Pikkuinen laittoi tosiaan parastaan radalla, vauhdikkaasti hypättiin 70-80 cm luokan ensimmäisiksi. Ja ihan tarkoituksella olin laittanut Tedin korkeimpaan luokkaan. ;)
Eipä aikaakaan kun jo oltiin seuraavissa kisoissa, Mäntsälässä. Tällä kertaa Tedi pääsi osallistumaan kolmeen luokkaan Lean kanssa. Helpoimmista luokista ei sijoituksia tullut, mutta kahdesta korkeimmasta kyllä. Mikäköhän Tedillä oikein on kun menee aina voittamaan nuo 80 cm luokat? Silloinkin voitti nimittäin juuri kyseisen luokan, vaikka vastassa oli tuota pientä shettistä isompia hevosia. :D

Tedi elementissään.

Loppuvuosi oli Tedin osalta tosi hiljaista. Ei päästy kisaamaan tai muutakaan, mutta hyvää vaihteluahan tälläinen leppoisa kotielämä oli. Nyt tänä vuonna aion jatkaa Tedin hyvin nousevaa kisauraa ja katsotaan, jos vielä joskus pääsisi ihan Suomen mestariksi asti. Ehkä vielä jonain päivänä. :)

Tedi on ehdottomasti parhain keppihevonen johon olen ikinä törmännyt. Se on minulle rakkain ja ihanin, jopa Dimiäkin rakkaampi ja yksinkertaisesti paras. :)