Tähän on nyt tultu - Fourwaysin loppu?

Nyt putoaa melkoinen pommi.

Tämä asia on painanut mun mieltä jo jonkin aikaa ja haluan sen nyt ottaa esille. Tuntuu tosi pahalta puhua tästä, en millään haluaisi myöntää tätä itselleni, mutta kaikki loppuu joskus. Tällä kertaa kyseessä ei ole aprillipila - se päivä meni ajat sitten.

Däni ja minä kesällä 2013

Leo ja minä viime talvena

Monet varmasti ihmettelevät, kun yhtäkkiä tuleekin tälläinen postaus, sillä viime aikoina on tullut melko aktiivisesti kaikennäköisiä ratsastuspostauksia sun muuta. Se kaikki on kuitenkin ollut pientä kulissia. Todellisuudessa, minusta on alkanut tuntumaan, että mun kohdalla tämä harrastus alkaa loppua, niin ikävältä kuin se kuulostaakin. En vain ole halunnut myöntää sitä itselleni, en tiedä miksi.
Päivä päivältä musta on alkanut tuntua... no ehkä vähän tyhmältä ratsastaa elottomalla hevosta muistuttavalla päällä, johon on kiinnitetty keppi. En enää saa niitä tuntumaan eläviltä, mielikuvitus alkaa hiipua...

Siru ja Turo viime syksynä

Minä ja Scotte viime syksynä

Kesän alussa en olisi uskonut tämän jäävän minun viimeiseksi kepparikesäksi. Mutta toisaalta on ollut melko selvää, että loppu häämöttää. Ensi maanantaina alkaa taas koulu. Kahdeksannes luokka. Se tulee viemään paljon aikaa ja haluan yrittää panostaa koulunkäyntiin. Koulupäivät ovat pitkiä ja talvella pimenee lähes heti kun pääsen kotiin, joten missä välissä ehdin ottaa kuvia keppareilla ratsatelusta? Viikonloppuinakaan ei varmasti jää kamalasti aikaa, talli vie myös paljon ajastani. Blogi siis hiljenisi muutenkin, ihan sama lopettaisinko vai en.

Atte ja minä talvella 2012

Atte ja Dimi, parhaat kaverukset

Yksinkertaisesti minä siis olen lopettamassa tämän harrastuksen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten enää koskaan niillä ratsastaisi. Varmasti ratsastan, mutta tuskin enää kovin usein. En poista tätä blogia, sillä saatan ehkä tulla välillä kirjoittelemaan tänne ja erikoispostauksia voi aina tehdä - älkää siis lopettako lukemista! :)
Nämä neljä ja puoli vuotta, jotka tämän harrastuksen parissa olen viettänyt ovat olleet unohtumattomat! Olen saanut paljon uusia kokemuksia ja kavereita, kuntoni kohonnut, käsityötaidot kehittyneet ja sosiaalisuuteni kasvanut. Elämäni ei varmasti olisi näin hyvällä mallilla, jos en koskaan olisi keppareita harrastanut. Nyt on kuitenkin tullut aika jatkaa ilman niitä, ikävä kyllä.

Iloisia hetkiä on ollut paljon!

Kiitos kovasti kaikille teille lukijoille, jotka olette jaksaneet seurata ja kommentoida! Elämääni voi yhä seurata toisesta blogistani, jonne pääsee tästä. Vanhoista materiaaleista saatan myös edelleen tehdä videoita yt-kanavalleni.
Vielä blogi ei kuitenkaan täysin vaivu ikuiseen uneen; tämän kuun lopulla on vielä Niittyjoen kisat! Niistä tulossa postaus ja ehkä videokin, sitä siis odottaessa. :)

Minä poistun nyt takavasemmalle ja jätän teidät muut, innokkaat harrastajat jatkamaan tätä mahtavaa harrastusta!

Kiitos!