"Hei haluisko joku jonkun mun hevosista ylläpitoo?"
Vietin pääsiäisviikonlopun MuruMillan, Tytin ja Hipsun kanssa. Lauantaina viestiteltiin vähän vanhan harrastajatoverimme, @khtrima:n Minnin kanssa ja päätettiin lähteä häntä (ja heidän hevosiaan) moikkaamaan. Ja kun oltiin saatu tarpeeksemme suosikkiheppojemme rapsuttelusta, nappasin tällaisen hauskan värisen poniorin mukaani kotiinviemisiksi.
MES Nothin' But Trouble, tutummin Neo, on ratsuponityyppinen nuori estehevonen joka nyt muutti pidempiaikaiseen ylläpitoon Fourwaysiin. Aika varmasti tässä puhutaan vuosista, sellaisen kuvan sain ettei ponin palauttamisella ole kiire. Mikäs siinä, nyt muutamien koeratsastuksien jälkeen olen tullut tulokseen että tämähän on ihan tosi kiva poniori! Niin kiva, että taidan ottaa tämän mukaan ensi viikonlopun teholeirille Asgardiin.
Viime lauantaina avattiin viimein kisakausi tältä vuodelta - parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai?
Kuvasin viime perjantailta ja lauantailta mydayt YouTubeen, sillä vihdoin tuli vastaan sopiva viikonloppu sellaiseen. Tarkoitushan mun tosin oli kuvata koko viikonloppu, My Weekend, mutta en sitten sunnuntaina kuitenkaan tehnyt mitään erityistä; lähinnä makoilin ja latailin henkisiä akkujani. Ja kävinhän mä äänestämässä! Ei päässyt mun ehdokas eduskuntaan.
Perjantaille mulla oli salivuoro, jonne lähdin pääasiassa treenaamaan küria Amusialla, mutta Shirokin pääsi ottamaan muutamat hypyt esteillä jotka rakensin tuoleista, katkenneesta lätkämailasta ja penkistä. Hinkkasin Musan kanssa küria läpi uudelleen ja uudelleen, kunnes olin lopulta tyytyväinen, sekä hikinen.
Lauantaina pakkasin hepat ja eväät (tekaisin tonnikalasalaatin Taijan lahjaksi antamaan pinkkiin eväspurkkiin!) ja lähdin äitin kyydillä kohti Crefo Cupia. Kyseiset kisathan tosiaan oli ihan tässä mun kotikaupungin laidalla, eli kisamatka oli kerrankin lyhyt! Mutta tämä taisi olla ekoja kertoja kun menen kisoihin täysin yksin, tietämättä paikanpäältä juuri ketään ja se ahdisti mua vähän. Pelastuksekseni kuitenkin törmäsin siellä erääseen samassa Wappi-ryhmässä olevaan henkilöön, @kht_rokku:n Asio Otukseen joka myös ihanana suostui videoimaan mun radat. Kiitos, Otus!
Esteluokista kisasin 40 cm clear roundissa, 60-70 cm tyylissä ja 90-100 cm ajassa Shirolla. En voi muuta sanoa, kun että sen huomaa etten mä ole enää esteratsastaja. 40 cm clear round meni tietysti puhtaasti ja toimi hyvänä lämppäluokkana meille. Tyyliluokassa sijoituttiin kolmansiksi, mutta meno ei omaan silmääni näytä järin nätiltä, enemmänkin laiskan letkeältä ja sen huomasi tuomaritkin. 90-100 cm luokassa kaikki pystyt meni ongelmitta, mutta tuo leveä okseri herätti mua aina vaivanneen rimakauhun ja tein yhden typerimmistä virheistä, mitä esteradalla voi tehdä - kielsin. Koskaan ei saisi kieltää ja se oli myös ajallisesti todella tyhmä virhe. Olisin edes mennyt läpi.
Tuli siitäkin luokasta kuitenkin viides sija. Shirossa ei ollut vikaa, ori tsemppasi tosi hyvin eikä se mitään ratsastajan virheille voi. Sori, poika.
Tuo luokka sai mut myös viimein tajuamaan, että mun ehkä kannattaisi jättää nuo korkeammat luokat. Ihan jo siksi, etten nykyään tosiaan treenaa esteitä kaluston puutteen vuoksi. Mulla on hyppytekniikka hallussa, mutta siihen se jääkin. En halua rikkoa itteäni.
Sitten päästiin mun vahvuuteen - kouluratsastukseen. Tätä luokkaa mä olinkin odottanut! Startattiin mun SM-küriin alunperin tarkoitettuun musiikkiin, mutta koska en niihin karkeloihin haluakaan kisaamaan, päätin ratsastaa siihen nyt.
Ennen luokan alkua päivitin Instan storiesiin, että toivottavasti kür menisi aiempaa esteluokkaa paremmin. No, kai luokkavoittoa voi kutsua paremmin menneeksi. Hieno Amusia, nämä olivat myös sen ensimmäiset kisat mun kanssa!
Sijoituksia napattiin siis kolmisen kappaletta clear roundin nauhan ja Liitokavio-erikoispalkinnon lisäksi. Ei huonommin ja oli ihan huippukivaa kisata pitkästä aikaa! Seuraavista kisoista ei olekaan mitään hajua, näinköhän päästään yksiinkään ennen SM-reissulle lähtöä.
"Tykkään Crystalista ihan hirveästi, se on tosi suloinen ja mukava ratsastaa."
-Kajo 7.3.2014
Crys, rakas Crys. Enpä osannut viisi vuotta sitten yhtään arvata, että siitä nuoresta, levottomasta ja sählästä tammasta (eipä ollut omistajansa tuolloin yhtään sen erilaisempi) tulisi yksi mun koko elämän tärkeimmistä hevosista. Että me ehdittäisiin jo puolen vuosikymmenen aikana tulla niinkin pitkä tie.
Luin mun ensimmäisen postauksen Crysistä. Kuinka se oli vaan "uusi hevonen, taas" ja mistä sen nimet on peräisin. Se on muuten edelleen mun suosikki fanfic, josta ne tulee. Koeratsastuksessa ratsastin askellajeja läpi ja kokeilin väistöjä sekä koottuja, käytössä sillä oli Rikerin vanhat meksikolaiset, jotka oli tammalla yhä käytössä ihan vielä muutama vuosi sitten. Mietin, josko tästä hevosesta tulisi mun uusi kisahevonen.
Jaa että tuliko?
Crys pitää hallussaan koko mun hevoshistorian pisintä kisakalenteria, kuin myös suurinta palkintomäärää. Se on Grand Prix tasoinen kenttäratsu, jolla kisasin ensimmäiset kyseisen tason koululuokkani. Sijoituin sen kanssa toiselle sijalle elämäni ensimmäisessä koulumestaruusluokassa kaksi vuotta sitten. Crysin ansiosta aloin aikanaan kiinnostua enemmän kouluratsastuksesta, sen ollessa tallin tasokkain hevonen silloin, ja nykyäänkin kokenein.
Ei Crys mulle pelkkiä kilpailutuloksia ole. Silloin vuonna 2014 me oltiin molemmat tosi nuoria vielä, asiat oli melko hakusessa ja kaikki mitä meidän olisi pitänyt tehdä, olisi ollut rauhoittua. Siitä on kasvettu, rinnakkain, ja tänä päivänä Crys on aivan erilainen hevonen - se on maltillinen, viisas, luottavainen. Tosin siltikin, kun katselen tästä sohvalta, tuolla hevosten telineessä on värikkään lauman joukossa yhä häivähdys palominoa räväkkyyttä. Ei Crys koskaan lakkaa olemasta Crys. <3
7.3.2014
Ensimmäinen kerta tamman selässä.
Crys oli mukana ekalla leirilläni.
Meidän ensimmäinen koululuokka, ECPCRB Eventing 2015.
Niin kovin nostalgista vaan istahtaa koneen ääreen ja alkaa kirjoittamaan postausta.
Kolme viikonloppua sitten pidettiin tiimin kanssa vuoden ensimmäinen treeniviikonloppu. Voi että sellaisia olikin ollut ikävä! Päätettiin samana viikonloppuna toteuttaa myös "realistista viikonloppua", niinkuin me sitä tykätään kutsua, eli pyrittiin hoitamaan hevosia ja tallia kuin oikeita hevosia. "Leikitää heppatallia" kuten mä sitä vitsikkäästi kutsuin.
Onnistuttiin saamaan koko tiimi paikalle meidän vakiopaikkaan Tytin luo jo perjantaina. Mulla oli hevosina mukana Amusia ja Crys, toinen ihan vaan huvikseen ja jälkimmäisen kanssa on kova yritys saada SM-treenit käyntiin.
Perjantai-ilta meni väliaikaisten tarhojen rakentelussa, yhteensä niitä tuli viisi plus kasvihuoneeseen ideoitu pihatto. Amusia sai tarhakavereikseen Hipsun hevoset Akaashin ja Shizuon, Crys taas vanhan kunnon Garan, joka on Tytin hevonen.
Päätettiin vielä ennen iltatallin hoitamista pitää tiimi-Instan puolella rento juttelulive, jonka aikana sain mukavasti edistettyä myyntihevosta, joka jo tällä hetkellä on täytettynä odottamassa valmistumista.
Lauantai lähti käyntiin puoli kahdeksalta, kun muutamien osalta (saatoin kuulua tähän porukkaan) hiukkasen levottomaksi eskaloituneen illan jälkeen raahauduttiin unisina aamutalliin. Vaikka mä aina kaikkein mieluiten jäisin nukkumaan, kun en aamuihmisiä ole, on nää aamutalleihin heräämiset joka kerta yhtä kivaa! Niissä on oma tunnelmansa. Hepat sai ruokansa, treeneihin lähtevät varustettiin kuljetusta varten ja loput pääsivät tarhailemaan. Oli tosi nätti, aurinkoinen päivä tiedossa!
Alkuun ratsastettiin vähän oman mielen mukaan, mä tein Crysillä askellajeja läpi ja tehtiin myös kiva sulkuja, avoja ja vastalaukkaa sisältävä puomitehtävä. Tamma tuntui vähän hassulta käteen, kun oon tässä viimeisen vuoden aikana tottunut ratsastamaan vähän erilaisempia hevosia. Vanha kunnon Crys on silti paras. <3
Oltiin sovittu, että pidän muille koottuja ja keskiaskellajeja käsittelevän valmennuksen. Mä toimin tällä kisakaudella tiimin pääasiallisena valmentajana, kun Taija tuomaroi koulumestaruuden SM-kisoissa eikä siksi voi valmentaa Jonnaa tai Tyttiä heidän yrittäessä kyseiseen luokkaan. Eikä mua haittaa valmentaminen yhtään, etenkin tämän meidän oman tiimin kesken mun on tosi hyvä harjoitella sitä hommaa, kun saan heiltä aina palautetta.
Pääsin tottakai myös itsekin valkattavaksi, kun mä en aio mestikseen hakea ja näinollen Taija voi valmentaa mua. Päädyin siis itsekin treenaamaan koottuja ja keskiaskellajeja pitkästä aikaa valvovan silmän alla - en ole tainnut olla valmennuksessa sitten SM-leirin!
Mulla oli myös kokeilussa ylläolevassa kuvassa näkyvä ryhtiliivi. Ei mulla varsinaisesti ole ryhdissä juurikaan korjattavaa, mutta tää liivi auttoi huomaamaan, että olkapäät haluaisi valua eteen ja helpotti myös yläkropan rentona pitämistä. Mulla kun on aika isona ongelmana sen jännittäminen ratsastaessa, jonka seurauksena oonkin sitten jumissa. Mutta nyt näihin osaa sitten kiinnittää vielä enemmän huomiota!
Oli kiva huomata, etten mä ihan niin hukassa ollutkaan mitä olin luullut, vaikka pitkiä taukoja onkin ollut. Valkan tehtävät tuntui myös hyvältä ja pienen kiivaan keskustelun jälkeen mulle selvisi myös viimein mikä on se fiksuin (meidän tiimin mielestä) tapa tehdä avot ja sulut kokorataleikkaalla. Siitä on oikeasti aina syntynyt turhautunut keskustelu meidän kesken, kun asiasta on moni harrastaja eri mieltä.
Keskityttiin myös siirtymiin, kun todettiin mun pitkäaikainen ongelma niissä; laiskuus. Saatiin kuitenkin tätä tosi hyvin korjattua jo tän yhden valkan aikana! Jäi tosi hyvä fiilis tästä valmennuksesta, toivottavasti päästään taas pian.
Koska meillä oli toi sali meidän vapaasti käytettävissä koko viikonlopun, päätettiin useamman tunnin koulutreenailujen jälkeen lähteä takaisin Tytin luo vähän lepäilemään ja syömään, suunnitelmissa mennä sitten illemmasta takaisin estetreenit mielessä. Näin tehtiin!
Oli ihan huippua päästä parhaan estetamman kanssa hyvin pitkästä aikaa hyppäämään - näinköhän ollaan hypätty ollenkaan sen jälkeen kun viime kesänä muutettiin! Vaikkei tämä hyppykerta ollut mikään paras, saatiin silti ihan hyviä hyppyjä ja taisin mä metriin asti loikkia.
Lauantain iltatalli oli ainakin mun osalta melko rivakka siinä mielessä, että ensimmäistä talveaan Suomen kylmyydessä viettävä espanjalainen Amusia-raukka vaati tarhan portilla sisäänpääsyä heti, kun huomasi meidän palaavan estetreeneistä. Ori tanssahteli tuhahdellen mun vierellä tallin ja molemmat hepat sai siellä iltapuuronsa.
Sunnuntaina mä olin kipeä. Huppuun ja kaulahuiviin kaivautuneena salille raahautuessani totesin, että tänään ei tule sujumaan joten turha edes kummempia yrittää. Kevyesti kuitenkin Amusiaa vähän ratsastelin ja se väläytteli loppuun muutamat upeat lisäykset.
Lopun ajasta tyydyin lähinnä kuvaamaan muita ja poseerasin itsekin vähän kameran edessä. Takaisin tallille palattuamme siivosimme ensitöiksemme tarhat pois ja pakkailtiin tavaroitamme, eka treeniviikonloppumme oli sillä tapulteltu ja pian matkasinkin junassa kohti kotia. Koko seuraavan viikon vietin flunssassa, eikä mun kurkku ole vieläkään täysin parantunut, mutta on tuosta viikonlopusta viimein selvitty! :D
Onhan sitä pyöritelty mielessä jo muutama vuosi. Entä jos..? Mutta kun ei kukaan muukaan enää. Miksei silti?
Tuntuupa oudolta. Tehdä uutta banneria, päivittää välilehtiä ja selailla postauksia. Kirjoittaa sellaista. Ihan kuin oisin hypännyt ajassa vuosia taaksepäin, siihen kun blogin kirjoittaminen oli mun harrastuksen ykkösjuttuja. Ajan mukana kuitenkin sitten lopulta mentiin ja bloggaaminen jäi. Ja pitkäksi aikaa mä mun rakkaan The Fourwaysin hylkäsinkin.
Mutta ehkä mä nyt taas oon täällä? Who knows - jospa tästä tuliskin taas jotain.
Kisakausi avattiin tänä vuonna jo odotettua aikaisemmin, kun @oritalliasgard:n Taija pisti pystyyn talvikisat. Meillä on tiimin kanssa tavoitteena SM-kisat 2017, joiden takia ollaan ihan hallikin vuokrattu treenaamista varten ja minä toivoin pääseväni edes kerran kisaamaan ennen SM-kisoja, jos siis sinne kisaamaan asti pääsen. Nämä talvikisat osuivatkin siis todella hyvään aikaan, meillä oli muutenkin tuolloin treeniviikonloppu niin päästiin usean tiimiläisen voimalla lähtemään!
Kisahevosina mulla oli Crys ja Blaster, molemmille nämä kisat olivat hyvää harjoitusta. Crysillehän homma oli ihan rutiinia, mutta se oli selvästi innoissaan päästessään pitkästä aikaa kisakentille. Blasterin otin mukaan ihan kokemuksen kannalta, nämä olivat orin toiset kisat.
Ottamiani kuvia löytää täältä ja kisaajat saavat sieltä napata kuvat itsestään. Kuvista ei saa poistaa copyright-merkkiä.
Ensimmäinen luokka oli ristikkoluokka aika-arvostelulla ja se kyllä sisälsi menoa ja meininkiä! Hylkyjä, kompurointia ja kaatumisia, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Oikeastaan kaikki luokat sisälsivät ainakin kompurointia pohjan vuoksi.
Blaster oli aivan äärettömän pörheänä uudesta tilanteesta, mutta yllättävän hyvin hallussa, paitsi radalla jossa poni kiisi kurvit suoriksi ja minä keskityin vain ohjaamiseen. Hyvä ja puhdas rata saatiin, mutta sijoitusta ei.
Seuraavana oli 40-50 cm tyyliluokka, jonka ratsastin tutun ja turvallisen Crysin selässä. Rata olisi voinut mennä paremminkin, hypyt olivat vähän huonoja ja tein yhdessä kohtaa vähän huonon reittivalinnan, jonka vuoksi loppurata oli pelkkiä isoja ympyröitä samaan suuntaan. Viimeisellä esteellä meinasi käydä kalpaten, kun laskeutuessa polvet sanoivat että eivät jaksa ja pettivät alta, mutta pystyssä pysyttiin! Tämä rata kuitenkin soi meille kolmannen sijan ja pyörivää laukkaa kehuttiin.
Viimeisen esteluokan (60-70 cm aika) koittaessa alkoi jo kylmä iskeä, joten kuvaaminen jäi vähemmälle ja itsensä lämmittäminen enemmälle. Mulla oli tässä luokassa taas Blaster ja vähän hirvitti koko luokka; pehmeään ja luistavaan pohjaan nähden estekorkeus oli minulle aika iso eikä nopeaa aikaa saataisi varmasti. Päätinkin lähteä radalle tavoitteena vain puhdas ja hyvä rata ja se saatiin. Blasterkin oli tällä radalla paljon paremmin hallussa, hieno ori! Kisat menivätkin pojan osalta tosi hyvin, sai varmasti positiivisen kokemuksen ja voidaan hyvillä mielin jatkaa kisakautta.
Viimeinen osallistumani luokka oli kür ja tätä varten olin harjoitellut kovasti. Mulla oli tosi hyvä fiilis siitä ja hyvin se menikin, muutamia virheitä lukuunottamatta. Ensimmäinen sijahan siitä napsahti ja on kyllä vieläkin hiukan ylpeä mieli, kun arvostelupaperissa komeili muutama yhdeksikkö!
Nämä ja alemmat (c) Tutti
Kisat olivat tosi viihtyisät ja riemukkaat pienestä kylmyydestä huolimatta (pukeutumiskysymys!!), harmi ettei junat odota, vaan jouduimme lähtemään ennen näyttelyluokkia. Kiitos Taijalle järkkäämisestä, ehdottomasti olen uudelleenkin tulossa! Nyt taas keskitytään treenaamaan kohti SM-kisoja, pitäkää kaikki peukkuja!
