Viikonloppu on mennyt poikkeuksellisesti maastoilupainoitteisesti. Kerran olen ratsastanut kentällä, silloinkin yritin iltamyöhään jotain KÜR:n tyyppistä.
Varoitus, kyseessä on kuvapainoitteinen postaus!
Lauantaina päätin olla ahkera ja otin maastoon kamerajalan mukaan. Ratsuna toimi Leo. Sumuisen sään takia kuvista tuli hiukan huonohkoja, mutta kelvatkoon. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni mulla oli korkea ponnari. :-D
 |
| Osallistuin tällä kuvalla foorumilla yhteen valokuvauskilpailuun, tosin muokkasin vähän pinkimmäksi väriteemaa, koska aiheena on rakkaus. |
 |
| Kutitti. |
 |
| Mikä huuhkajailme! :-D |
Sunnuntaina Neea sai idean, että lähdettäisiin koko porukalla (Siru, Neea, minä) jonkin sortin vaellukselle. Oikeastaan se oli ihan perus maastolenkki, kesti vaan normaalia pidempään, kolme tuntia. Tuohon kolmetuntiseen sisältyi kuitenkin ehkä yksi elämäni onnellisimmista hetkistä! Siitä kerronkin lisää kuvien jälkeen. ;-)
 |
| Maalaistunnelmaa. |
 |
| Lähtöpiste. :-D |
 |
| Mahto olla vaativa hyppy, kun ohjatkin lähti käsistä. :-D Oikeastaan oja kyllä oli aika leveä... |
 |
| ...mutta olisi sen yli voinut kävelläkin. |
 |
| Tykkään tästä niin kamalasti! |
 |
| Tiedän, Bluen turvasta pursuaa vähän vanua. En ole jaksanut korjailla, herrassa on muutama muukin reikä.. |
 |
| Hangessa oli sellaisia pieniä ötököitä. :-D |
 |
| Tästäkin tykkään kovasti, Norasta saa aika kivoja kuvia. |
 |
| Hevonen asialla. |
 |
| Lentokonekuvat on parhaita. |
Noniin, nyt siihen asiaan. Tämä ei kyllä liity keppareihin mitenkään, mutta kerron silti. Jotkut foorumilla saattavatkin jo tietää, kun sielläkin kerroin. Joo eli siis, kun oltiin tuolla maastossa, meitä vastaan tuli nainen ja 16-vuotias tyttö islanninhevosen ja puoliverisen selässä. Puokki säikkyi meidän keppareita ja lopulta päädyttiin siihen keskelle tietä silittelemään hevosia ja juttelemaan ratsastajien kanssa. Nainen kyseli meidän ratsastuskokemusta (ja heitti yhdessä kohdassa vitsin "pitäähän niitä keppareitakin liikuttaa") ja kun kerrottiin tämä kysyi, että kiinnostaisiko meitä alkaa liikuttaa niiden Sonja -nimistä welsh/shettis -risteytystammaa. Oltaisiin kuulemma juuri sopivan kokoisia ratsastamaan sitä, eikä heillä ollut ketään muuta joka sitä voisi liikuttaa (kaikki liian pieniä ja isoja). Asuivat siinä lähellä, joten meiltä on autolla vain 10 minuutin matka, eli mikäs siinä sitten! Nainen antoi numeronsa jne. esiteltiin toisemme ja hepat. Nyt oltaisiin huomenna menossa tutustumaan Sonjaan. :-) Hahah, oltiin koko loppumaasto ihan taivaissa ja kyseltiin, että onko tää totta. :-D Kun käännyttiin jossain välissä takaisin, ratsukot tulivat taas vastaan ja juteltiin vähän lisää +Siru roikkui satulassa, että nainen (en viitsi mainita nimeä täällä) pääsisi takaisin puokin selkään, oli vissiin pudonnut.
On se jännää miten noinkin erikoisessa tilanteessa voi yhtäkkiä päätyä ponin liikuttajaksi! :-D
