"Tykkään Crystalista ihan hirveästi, se on tosi suloinen ja mukava ratsastaa."
-Kajo 7.3.2014
Crys, rakas Crys. Enpä osannut viisi vuotta sitten yhtään arvata, että siitä nuoresta, levottomasta ja sählästä tammasta (eipä ollut omistajansa tuolloin yhtään sen erilaisempi) tulisi yksi mun koko elämän tärkeimmistä hevosista. Että me ehdittäisiin jo puolen vuosikymmenen aikana tulla niinkin pitkä tie.
Luin mun ensimmäisen postauksen Crysistä. Kuinka se oli vaan "uusi hevonen, taas" ja mistä sen nimet on peräisin. Se on muuten edelleen mun suosikki fanfic, josta ne tulee. Koeratsastuksessa ratsastin askellajeja läpi ja kokeilin väistöjä sekä koottuja, käytössä sillä oli Rikerin vanhat meksikolaiset, jotka oli tammalla yhä käytössä ihan vielä muutama vuosi sitten. Mietin, josko tästä hevosesta tulisi mun uusi kisahevonen.
Jaa että tuliko?
Crys pitää hallussaan koko mun hevoshistorian pisintä kisakalenteria, kuin myös suurinta palkintomäärää. Se on Grand Prix tasoinen kenttäratsu, jolla kisasin ensimmäiset kyseisen tason koululuokkani. Sijoituin sen kanssa toiselle sijalle elämäni ensimmäisessä koulumestaruusluokassa kaksi vuotta sitten. Crysin ansiosta aloin aikanaan kiinnostua enemmän kouluratsastuksesta, sen ollessa tallin tasokkain hevonen silloin, ja nykyäänkin kokenein.
Ei Crys mulle pelkkiä kilpailutuloksia ole. Silloin vuonna 2014 me oltiin molemmat tosi nuoria vielä, asiat oli melko hakusessa ja kaikki mitä meidän olisi pitänyt tehdä, olisi ollut rauhoittua. Siitä on kasvettu, rinnakkain, ja tänä päivänä Crys on aivan erilainen hevonen - se on maltillinen, viisas, luottavainen. Tosin siltikin, kun katselen tästä sohvalta, tuolla hevosten telineessä on värikkään lauman joukossa yhä häivähdys palominoa räväkkyyttä. Ei Crys koskaan lakkaa olemasta Crys. <3
7.3.2014
Ensimmäinen kerta tamman selässä.
Crys oli mukana ekalla leirilläni.
Meidän ensimmäinen koululuokka, ECPCRB Eventing 2015.
Niin kovin nostalgista vaan istahtaa koneen ääreen ja alkaa kirjoittamaan postausta.
Kolme viikonloppua sitten pidettiin tiimin kanssa vuoden ensimmäinen treeniviikonloppu. Voi että sellaisia olikin ollut ikävä! Päätettiin samana viikonloppuna toteuttaa myös "realistista viikonloppua", niinkuin me sitä tykätään kutsua, eli pyrittiin hoitamaan hevosia ja tallia kuin oikeita hevosia. "Leikitää heppatallia" kuten mä sitä vitsikkäästi kutsuin.
Onnistuttiin saamaan koko tiimi paikalle meidän vakiopaikkaan Tytin luo jo perjantaina. Mulla oli hevosina mukana Amusia ja Crys, toinen ihan vaan huvikseen ja jälkimmäisen kanssa on kova yritys saada SM-treenit käyntiin.
Perjantai-ilta meni väliaikaisten tarhojen rakentelussa, yhteensä niitä tuli viisi plus kasvihuoneeseen ideoitu pihatto. Amusia sai tarhakavereikseen Hipsun hevoset Akaashin ja Shizuon, Crys taas vanhan kunnon Garan, joka on Tytin hevonen.
Päätettiin vielä ennen iltatallin hoitamista pitää tiimi-Instan puolella rento juttelulive, jonka aikana sain mukavasti edistettyä myyntihevosta, joka jo tällä hetkellä on täytettynä odottamassa valmistumista.
Lauantai lähti käyntiin puoli kahdeksalta, kun muutamien osalta (saatoin kuulua tähän porukkaan) hiukkasen levottomaksi eskaloituneen illan jälkeen raahauduttiin unisina aamutalliin. Vaikka mä aina kaikkein mieluiten jäisin nukkumaan, kun en aamuihmisiä ole, on nää aamutalleihin heräämiset joka kerta yhtä kivaa! Niissä on oma tunnelmansa. Hepat sai ruokansa, treeneihin lähtevät varustettiin kuljetusta varten ja loput pääsivät tarhailemaan. Oli tosi nätti, aurinkoinen päivä tiedossa!
Alkuun ratsastettiin vähän oman mielen mukaan, mä tein Crysillä askellajeja läpi ja tehtiin myös kiva sulkuja, avoja ja vastalaukkaa sisältävä puomitehtävä. Tamma tuntui vähän hassulta käteen, kun oon tässä viimeisen vuoden aikana tottunut ratsastamaan vähän erilaisempia hevosia. Vanha kunnon Crys on silti paras. <3
Oltiin sovittu, että pidän muille koottuja ja keskiaskellajeja käsittelevän valmennuksen. Mä toimin tällä kisakaudella tiimin pääasiallisena valmentajana, kun Taija tuomaroi koulumestaruuden SM-kisoissa eikä siksi voi valmentaa Jonnaa tai Tyttiä heidän yrittäessä kyseiseen luokkaan. Eikä mua haittaa valmentaminen yhtään, etenkin tämän meidän oman tiimin kesken mun on tosi hyvä harjoitella sitä hommaa, kun saan heiltä aina palautetta.
Pääsin tottakai myös itsekin valkattavaksi, kun mä en aio mestikseen hakea ja näinollen Taija voi valmentaa mua. Päädyin siis itsekin treenaamaan koottuja ja keskiaskellajeja pitkästä aikaa valvovan silmän alla - en ole tainnut olla valmennuksessa sitten SM-leirin!
Mulla oli myös kokeilussa ylläolevassa kuvassa näkyvä ryhtiliivi. Ei mulla varsinaisesti ole ryhdissä juurikaan korjattavaa, mutta tää liivi auttoi huomaamaan, että olkapäät haluaisi valua eteen ja helpotti myös yläkropan rentona pitämistä. Mulla kun on aika isona ongelmana sen jännittäminen ratsastaessa, jonka seurauksena oonkin sitten jumissa. Mutta nyt näihin osaa sitten kiinnittää vielä enemmän huomiota!
Oli kiva huomata, etten mä ihan niin hukassa ollutkaan mitä olin luullut, vaikka pitkiä taukoja onkin ollut. Valkan tehtävät tuntui myös hyvältä ja pienen kiivaan keskustelun jälkeen mulle selvisi myös viimein mikä on se fiksuin (meidän tiimin mielestä) tapa tehdä avot ja sulut kokorataleikkaalla. Siitä on oikeasti aina syntynyt turhautunut keskustelu meidän kesken, kun asiasta on moni harrastaja eri mieltä.
Keskityttiin myös siirtymiin, kun todettiin mun pitkäaikainen ongelma niissä; laiskuus. Saatiin kuitenkin tätä tosi hyvin korjattua jo tän yhden valkan aikana! Jäi tosi hyvä fiilis tästä valmennuksesta, toivottavasti päästään taas pian.
Koska meillä oli toi sali meidän vapaasti käytettävissä koko viikonlopun, päätettiin useamman tunnin koulutreenailujen jälkeen lähteä takaisin Tytin luo vähän lepäilemään ja syömään, suunnitelmissa mennä sitten illemmasta takaisin estetreenit mielessä. Näin tehtiin!
Oli ihan huippua päästä parhaan estetamman kanssa hyvin pitkästä aikaa hyppäämään - näinköhän ollaan hypätty ollenkaan sen jälkeen kun viime kesänä muutettiin! Vaikkei tämä hyppykerta ollut mikään paras, saatiin silti ihan hyviä hyppyjä ja taisin mä metriin asti loikkia.
Lauantain iltatalli oli ainakin mun osalta melko rivakka siinä mielessä, että ensimmäistä talveaan Suomen kylmyydessä viettävä espanjalainen Amusia-raukka vaati tarhan portilla sisäänpääsyä heti, kun huomasi meidän palaavan estetreeneistä. Ori tanssahteli tuhahdellen mun vierellä tallin ja molemmat hepat sai siellä iltapuuronsa.
Sunnuntaina mä olin kipeä. Huppuun ja kaulahuiviin kaivautuneena salille raahautuessani totesin, että tänään ei tule sujumaan joten turha edes kummempia yrittää. Kevyesti kuitenkin Amusiaa vähän ratsastelin ja se väläytteli loppuun muutamat upeat lisäykset.
Lopun ajasta tyydyin lähinnä kuvaamaan muita ja poseerasin itsekin vähän kameran edessä. Takaisin tallille palattuamme siivosimme ensitöiksemme tarhat pois ja pakkailtiin tavaroitamme, eka treeniviikonloppumme oli sillä tapulteltu ja pian matkasinkin junassa kohti kotia. Koko seuraavan viikon vietin flunssassa, eikä mun kurkku ole vieläkään täysin parantunut, mutta on tuosta viikonlopusta viimein selvitty! :D
Onhan sitä pyöritelty mielessä jo muutama vuosi. Entä jos..? Mutta kun ei kukaan muukaan enää. Miksei silti?
Tuntuupa oudolta. Tehdä uutta banneria, päivittää välilehtiä ja selailla postauksia. Kirjoittaa sellaista. Ihan kuin oisin hypännyt ajassa vuosia taaksepäin, siihen kun blogin kirjoittaminen oli mun harrastuksen ykkösjuttuja. Ajan mukana kuitenkin sitten lopulta mentiin ja bloggaaminen jäi. Ja pitkäksi aikaa mä mun rakkaan The Fourwaysin hylkäsinkin.
Mutta ehkä mä nyt taas oon täällä? Who knows - jospa tästä tuliskin taas jotain.
